Finaali

Kolme kuukautta alkaa olla takana päin. Välimeren maisemat jätämme taaksemme 10 päivän päästä, kun lennämme takaisin kylmään Helsinkiin useaa kokemusta rikkaampana.

Tällä hetkellä tekstin tuottaminen tuntuu hyvin haasteelliselta; se johtuu täysin siitä, että ajatukset ovat jo Suomessa ja kaikissa niistä koitoksissa, joita edessäni on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi nauttinut täällä olostani. Mä olen oikeasti todella tyytyväinen siihen, että valitsin Ateenan vaihtokohteekseni, sillä kuitenkin se olisi minua jäänyt harmittamaan, jos en olisi tänne lähtenyt. Tämä oli tärkeä reissu siltäkin osin, että nyt olen saanut nähdä Kreikan vielä siinä tilanteessa, kun se on vielä pystyssä. Kreikka on edelleen hyvä ja turvallinen maa matkailua varten, suosittelen sitä kaikille lukijoille. Toivotaan parasta sen suhteen, että Kreikka nousisi vielä talousahdingostaan omille jaloilleen.

Harjoittelun loppuun on liittynyt arjen askareiden lisäksi kirkon isoin tapahtuma eli joulubasaari. Joulumyyjäisiin tilattiin pohjoismaisia tuotteita (suklaata, herkkuja ja käsitöitä), jotka menivät hyvin kaupaksi täällä asuville. Edessä on vielä ainakin kauneimpia joululauluja ja muutama joulujuhla.

Pitkään sinnittelin sairastumista vastaan. Juuso sairastui flunssaan pari viikkoa sitten ja minä hieman perässä; säät ovat päivällä noin 20 asteen luokkaa, mutta iltaisin on todella kylmä! Itse epäilen vilustuneeni muutamaan otteeseen kävellessäni kirkolta kämpille. Joka tapauksessa sairastelut on nyt sairasteltu ja katseemme ovat suunnattuna jo eteenpäin.

Harjoittelusta jäi käteen hyviä kokemuksia; olemme nyt valmiimpia kohtaamaan esimerkiksi maahanmuuttajia. Tiedämme, minkälaisia tunteita Suomeenkin muuttavat siirtolaiset kelailevat mielessään kaiken uuden keskellä. Tämän lisäksi itselleni henkilökohtaisesti oli suuri kokemus päästä tänne näkemään sitä, josta olen ollut aina todella kiinnostunut; Kreikan hienoja maisemia ja sen historiallisia kohteita.

Päätän matkablogini tähän tekstiin, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Haluan lopuksi myös liittää linkin haastatteluun, jonka teimme Kotimaa24 -verkkojulkaisua varten. Käykää toki sekin lukemassa!

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/ulkomaat/9878-qpistaa-miettimaan-kun-kreikkalaisten-kanssa-puhuuq





Kuvat: Valtteri Mulkahainen

Paavalin jalanjäljissä

Viime päivityksestä onkin jo tovi, kaikenlaista uutta on sillä aikaa tapahtunut.

Kirkolla olemme tehneet normaaleja arkiaskareita, mitä tähänkin asti. Aikaisemmin kerroin suomalaisesta kahvi-illasta, jota olimme järjestämässä; kahvi-ilta onnistui mainiosti ja sinne saatiin jopa 10 suomalaista (joka on aika paljon siihen nähden, kuinka paljon suomalaisia kirkolla yleensä vierailee) vierailijaa. Kahvi-illan tarkoitus oli tarjota livemusiikkia sekä kahvia ja pullaa vierailijoille. Soitimme Juuson kanssa noin 10 biisin setin, josta yleisö ilmeisesti piti; ainakin uhkailivat tulla uudestaan ensi perjantaina järjestettävään iltaan.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa tarkastamassa kaupungin suuria nähtävyyksiä. Acropolis, Agora ja Areiopagi olivat näkemisen arvoisia alueita ja voihan se olla, että käyn ne vielä tarkastamassa toisenkin kerran täällä olon aikana, se jääköön nähtäväksi. Otsikon teksti viittaa siis alueisiin, jossa mm. Apostoli Paavali kulki Ateenassa ollessaan; Areiopagi oli eräs niistä tunnetuista alueista, jolla hän saarnasi ihmisille. Tämän lisäksi vierailin myös Korintissa vanhempieni kanssa, jonne Paavali perusti yhden alkuseurakunnan. Kuvia paikoista lisäilen myöhemmin.

Päivä jatkuu meidän osalta kirkolla klo 13, tekstejä saattaa tulla jatkossa hieman hitaampaan tahtiin.

MORO

Pita gyros, efcharistó.

Kreikkalainen ruokakulttuuri on hivenen erilainen kuin Suomessa. Kaupasta löytyy pääasiassa samoja liha-, maito- ja kasvistuotteita kuin Suomesta, mutta hinnat eroaa eri tuotteiden välillä reilusti. Ulkona syöminen on joissain tapauksissa paljolti kannattavampi vaihtoehto.

Lihatuotteiden hinta on selkeästi kalliimpi täällä Suomeen verrattuna. Helposti tuotteisiin tulee vähintään 2€ päälle, mitä se maksaisi Suomessa. Minä ja Juuso syömme pääasiassa lihaa, joka on aiheuttanut välillä päänvaivaa ruokakustannuksia laskiessa. Maitotuotteetkin ovat lähes puolet kalliimpia. Kasvikset ovat aika edullisia ja niitä kannattaa ostaa katutoreilta; katutoreja järjestetään useamman kerran viikossa ympäri Ateenaa.

Kreikkalaiset juovat paljon viiniä. Viinin hinta on reilusti Suomen hintoja pienempi, useat viinipullot maksavat noin 2€. Kreikkalaisten juomakulttuuri poikkeaa kuitenkin radikaalisti suomalaisten alkoholikulttuurista; viiniä juodaan ruokailun yhteydessä muutaman lasin verran, eikä se ole täällä samanlaista humalahakuista juomista kuin Suomessa. Ylipäätään kaikki muutkin virvokkeet ja limpparit ovat vähintään puolet halvempia kuin Suomessa.

Kreikkalainen ravintolaperinne oli myös uusi kokemus itselleni. Kun seurueen kanssa mennään syömään ja istutaan pöytään, ruokaa tilataan montaa eri sorttia, jotta kaikki saisivat jokaisesta ruokalajista hieman täytettä omalle lautaselleen. Suomessa olen tottunut siihen, että valitsen vain listasta oman ateriani ja maksan sen itse. Ravintolahinnat vaihtelevat ympäri Ateenaa, alle 10€ aterioita on runsaasti tarjolla alueilla, joissa turistit eivät paljoa pyöri. Kreikassa ei tarvitse jättää tippiä ravintolasta lähdettäessä toisin kuin joissain eri etelä-euroopan maissa.

Kreikasta löytyy pikaravintoloita McDonald'sin tapaan, mutta erityinen suosikkini on jo löytynyt. Kun Suomessa on omat kebabravintolat, niin täällä kebab on korvattu pitaleivillä, joihin laitetaan väliin joko kanaa tai possua ja niiden päälle salaattia ja majoneesia. Ai että! Kyseessä ovat Pita gyrokset ja näiden aterioiden hinta on vaan n. 2€/kpl! Yksi kappale on jo melko täyttävä ateria itsessään.

Pita jiirosta.

Mennyt viikko oli aika perusarkea, ei kovin kummallisia tehtäviä kirkolla. Valmistauduimme musisoimaan ensi viikolle järjestämäämme suomalaiseen kahvi-iltaan (josta kerron lisää myöhemmin) ja viime sunnuntaina järjestettyyn suomenkieliseen messuun. Messusta saimme paljon positiivista palautetta ja useampi ihminen oli välittömästi kiinnostunut saapumaan kahvi-iltaan kuuntelemaan lisää meidän musisointia. Ensi viikolla sitten taas lisää kuulumisia!

Kyynelkaasua ja Molotovin koktaileja

Viime keskiviikkona koitti odottamani päivä. Ateenassa oli alkamassa suurin mellakka vähään aikaan, emmekä olleet menossa tuona päivänä kyseisestä syystä ollenkaan kirkolle; mellakan pääpaino sijoittui Syntagman aukiolle, josta kuljemme päivittäin ohi. Emme lähteneet paikanpäälle seuraamaan tilannetta, mutta pystyimme katsomaan meininkiä internetin välityksellä, kun eräs sivusto näytti tapahtumia livenä.

Aukio näytti olevan ihan kaaoksessa. Se oli täynnä ihmisiä ja poliisit yrittivät pitää jonkinlaista järjestystä alueella. Rakennuksia oli tulessa, poliiseja kohti heiteltiin polttopulloja (eli ns. Molotovin koktaileja) ja poliisit vastasivat mellakointiin kyynelkaasulla. Välillä oli sellainen kutina, että olisi tehnyt mieli käydä katsomassa paikanpäällä sitä meininkiä; ilman kaasunaamaria se olisi todennäköisesti ollut turha reissu, joten päätin jäädä kämpilleni seurailemaan. Mellakointi oli kuitenkin ohi jo iltaviiteen mennessä, joten aika helpolla koko kaupunki siitä loppujen lopuksi selvisi.

Viikko on mennyt muuten aika perinteisissä merkeissä; käymme viitenä päivänä viikossa kirkolla tekemässä jotain. Pääasiassa ollaan nyt kasailtu ja siirrelty hyllyjä alakerrasta yläkertaan ja toisinpäin. Suurempaa vastuuta meille on annettu ohjelmiin, jotka ovat järjestetty suomalaista siirtokuntaa varten. Lauantaisin kirkolla pyörii Suomi-koulu, jolloin vastaamme pitkälti kahvilan toiminnasta ja kohtaamme myös useita täällä asuvia suomalaisia. Kirkon arki painottuu kuitenkin muutamien ihmisten kohtaamiseen sekä taloustöihin, pullia emme ole kuitenkaan (ainakaan vielä) leiponeet, vaikka sitä olisi aika paljonkin tarjolla. Harjoitteluohjaajamme kanssa sovimme myös muutamasta erityispäivästä, jolloin me järjestämme itse ohjelmaa; niistä kerron ehkä myöhemmin enemmän.

                                Skandinaavinen merimieskirkko.

Ateenan katunäkymää.

Olen unohtanut aiemmin mainita tyystin, missä majoitumme. Majoitumme siis Ateenan Suomi-instituutin asuntolassa (oik. kuva), instituutti majoittaa opiskelijoita ja tutkijoita. Asuntolassamme on hieno kattoterassi, jossa parhaillaan kirjoitan tätä blogitekstiä. Kattoterasseja on ympäri Ateenaa ja täytyy myöntää, että nämä kyseiset kattoterassit ovat hienoimpia kokemuksiani Ateenassa. Katolta on kiva katsella hienoja vuorimaisemia sekä muuta kaupunkia, joka loistaa varsinkin yöllä todella upeasti.

Seuraavassa tekstissä aion ilmaista kantani kreikkalaiseen ruokaan ja ruokakulttuuriin. Siunattua viikon jatkoa kaikille lukijoille!

Ensimmäinen viikko Ateenassa takana

Pimeys laskeutuu, on tullut ilta. Kello on klo 19:45 paikallista aikaa (saman verran, kun Suomessa) ja täällä on jo todella pimeää. Ihan erilaista kuin Suomessa, niin monessa muussakin asiassa.

Ensimmäiseen viikkoon on sisältynyt pääosin tutustumista asuinalueeseemme sekä Plakan alueeseen, jossa työpaikkamme (eli Skandinaavinen merimieskirkko) sijaitsee. Olemme ennättäneet jo vierailemaan myös Akropoliskukkulan juurella, kuitenkaan sinne vielä kiipeämättä.

Ihan ensimmäiseksi ei Kreikasta osaisi arvata, että täällä olisi jokin talouskriisi päällä, siihen nähden meininki on vaikuttanut hyvin rauhalliselta; lakkoja tai mielenosoituksia täällä nyt on kuitenkin ollut, ainakin muutama. Itse olin eräästä mielenosoituksesta ottamassa videomateriaalia ja se oli jo siinä mittakaavassa aivan uusi kokemus itselleni; poliisit saapuivat paikalle isolla autolla kilpien ja kumiluotiaseiden kanssa ja eräs tiepätkä oli kokonaan suljettu. Jälkikäteen kuulimme, että se oli kuitenkin pientä siihen nähden, mitä täällä yleensä on. Ensi keskiviikkona on alkamassa lakko, johon on odotettavissa kunnon mylläkkää; kyynelkaasuakaan ei poliisit kuulemma silloin säästele. Odotan sitä päivää jo innolla.

Olen yleensä kuullut, että eteläeurooppalaiset olisivat jollain tapaa paljon ystävällisempiä ja puheliaampia kuin suomalaiset. Olen elänyt elämääni valheessa, sillä paikalliset eivät eroa kyllä suomalaisista yhtään, itseasiassa ihmiset ovat joissain asioissa vielä kylmempiä kuin suomalaiset; kaupassa kukaan ei tervehdi ja itselleni on jäänyt sellainen fiilis, ettei heillä riitä motivaatiota palvella asiakkaita. Toki ymmärrän, että helpot ajat eivät ole täällä läsnä, taloudelliset ongelmat painavat ihmisten mieliä aika paljon.

Kerrottavaa riittäisi aika paljonkin, mutta säästelen sitä seuraaviin teksteihin. Työpaikastamme ei ole vielä kovinkaan paljoa kerrottavaa, kun hommia ei ole juurikaan ollut; ensiviikolla starttaa kirkolla monta uutta juttua, mikä lisää meillekin sitten työtehtäviä. Siihen asti, kuulemisiin.

PS. Viime tekstissä kerroin, että majoitumme Juuson kanssa samassa 9m2 huoneessa 3kk ajan. Tilanne on muuttunut siltä osin, että nyt meillä on käytössämme omat 9m2 huoneemme. Tulimme siihen tulokseen, että 3kk on aika pitkä aika asua niin pienessä kopissa kahdestaan, joten pientä lisämaksua vastaan majoitumme nyt eri huoneissa.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Rooma on vierailemisen arvoinen kaupunki, uskallan sanoa tämän nyt oman kokemukseni perusteella. Mikäli et ole siellä vielä käynyt, lisää se matkustuslistallesi välittömästi.

Vietimme Roomassa noin kolme kokonaista päivää. Kiertelimme alueita pääosin ydinkeskustan eli Terminin aseman läheisyydessä. Kävimme myös katsomassa Colosseumia, Forum Romanoa sekä Vatikaania, jotka ovat pari kilometriä Terminin asemasta länteen (Vatikaani on vielä hieman kauempana); kohteet olivat silti helppojen metroyhteyksien päässä.

Colosseum oli henkilökohtaisesti se suurin juttu, mitä Roomasta odotin. Amfiteatteri ei tietenkään ole enää siinä kunnossa, mitä se on joskus aiemmin ollut, mutta nähtävää riitti silti. Saimme opastetun kierroksen, joka oli noin 10e kalliimpi (yht. 21e) kuin lipun ostaminen luukulta; kierroksen opas kuulosti kaiken lisäksi hyvin pätevältä ja Rooman historiaan perehtyneeltä. Samaan pakettiin sisältyi myös vierailu Forum Romanolla, joten käveltävää riitti tuona päivänä.

Kuva Colosseumilta.


Kuva Forum Romanolta.


Kolmantena päivänä vierailimme Paavin luona; itse Benedictusta emme nähneet, mutta hienon Vatikaanimuseon läpi kuljimme jälleen erään oppaan johdolla. Reissu oli noin kolmen tunnin pituinen ja se oli hieman kalliimpi, kun Colosseumin ja Forum Romanon vierailu. Vatikaanireissu opastuksen kanssa maksoi noin 30e. Museo sisälsi hyvin historiallisia taideteoksia ja esineitä, niitä ihastellessa aika kului nopeasti.

Kokonaisuudessaan sekä minä, että Juuso olimme tyytyväisiä Italian reissuun. Juusolle se oli jo toinen kerta ja allekirjoittaneelle ensimmäinen. Eilen lensimme Roomasta Ateenaan ja nyt istun huoneessamme kirjoittamassa blogia. Huoneemme on n. 9m2, jossa majoitutaan siis kahdestaan; ylimääräistä tilaa ei täten kovinkaan paljoa ole. Tyytyväinen olen silti, että pääsimme majoittumaan tänne turvallisesti ja mielenkiinnolla odotan, miten harjoittelumme lähtee huomenna käyntiin. Toivotaan parasta sen suhteen.

Koneen siivillä

Heräsin aamulla klo 05 herätyskellon soittoon, lähdön aika oli koittanut. Aamusäätöjen jälkeen tein vielä viimeisen tarkistuksen laukkuuni, joka ei sisältänyt kovinkaan paljoa tavaraa; matkaan lähti siis kyseinen n. 8kg painava laukku sekä käsimatkatavaraa (macbook jne). Totesin hiljaa mielessäni, että näillä mennään tämä syksy.

Juuso tuli hakemaan minua isänsä kyyditsemänä Helsingin Kannelmäestä noin klo 06:30 ja olimmekin hyvissä ajoin sitten Helsinki-Vantaan lentoasemalla odottelemassa nousukiitoa. Noin 1,5h odottelun jälkeen pääsimme lopulta yläilmoihin.

Roomaan laskeuduttuamme haimme matkatavaramme noutopisteeltä ja suunnistimme linja-autopysäkille, jossa bussi odotti meitä. Sillä kyydillä pääsimme Rooman keskustaan ja sieltä kävelimmekin suoraan hotellille, jossa meidän oli määrä yöpyä. Hotellihuone oli miellyttävä, ihastuimme välittömästi kuninkaallisen residenssimme sisäpihaan.

Joka tapauksessa ensimmäinen matkustuspäivä on nyt takana, mutta emme ole vielä lopullisessa kohteessamme. Vietämme Roomassa muutaman päivän ja lennämme sitten Ateenaan, jossa aloitamme työharjoittelun. Kerromme vielä ainakin yhden tekstin verran kuulumisiamme Roomasta ja keskitymme sitten jatkossa Ateenan kokemuksiin.

Lähtölaskenta alkaa

Tasan vuosi sitten olin aloittamassa koulussani toista lukuvuotta; minulla ei ollut oikeastaan vielä päätettynä, että mihin vaihtokohteeseen haluaisin hakea, vaikka olinkin jo etukäteen miettinyt, mitkä maat ja kaupungit minua kiinnostivat. Kreikan kulttuuri on aina viehättänyt minua todella paljon, mikä lopulta teki valinnastani aika helppoa; kysyin luokkakaveriani Juusoa mukaan ja hän kiinnostui kohteesta samontein.

Tässä sitä nyt sitten ollaan, noin kaksi ja puoli viikkoa olisi ensimmäiseen lentopäivään aikaa ja matka polttelee jo kovasti. Koukkaamme ensiksi Rooman kautta, vietämme siellä pari päivää ja lennämme sitten Ateenaan. Yritän päivittää blogia mahdollisimman usein ja kertoa kuulumisiamme sekä kaikkea, mitä olemme harjoittelupaikassamme tehneet ja kokeneet. Lähtölaskenta alkakoon.