Paavalin jalanjäljissä

Viime päivityksestä onkin jo tovi, kaikenlaista uutta on sillä aikaa tapahtunut.

Kirkolla olemme tehneet normaaleja arkiaskareita, mitä tähänkin asti. Aikaisemmin kerroin suomalaisesta kahvi-illasta, jota olimme järjestämässä; kahvi-ilta onnistui mainiosti ja sinne saatiin jopa 10 suomalaista (joka on aika paljon siihen nähden, kuinka paljon suomalaisia kirkolla yleensä vierailee) vierailijaa. Kahvi-illan tarkoitus oli tarjota livemusiikkia sekä kahvia ja pullaa vierailijoille. Soitimme Juuson kanssa noin 10 biisin setin, josta yleisö ilmeisesti piti; ainakin uhkailivat tulla uudestaan ensi perjantaina järjestettävään iltaan.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa tarkastamassa kaupungin suuria nähtävyyksiä. Acropolis, Agora ja Areiopagi olivat näkemisen arvoisia alueita ja voihan se olla, että käyn ne vielä tarkastamassa toisenkin kerran täällä olon aikana, se jääköön nähtäväksi. Otsikon teksti viittaa siis alueisiin, jossa mm. Apostoli Paavali kulki Ateenassa ollessaan; Areiopagi oli eräs niistä tunnetuista alueista, jolla hän saarnasi ihmisille. Tämän lisäksi vierailin myös Korintissa vanhempieni kanssa, jonne Paavali perusti yhden alkuseurakunnan. Kuvia paikoista lisäilen myöhemmin.

Päivä jatkuu meidän osalta kirkolla klo 13, tekstejä saattaa tulla jatkossa hieman hitaampaan tahtiin.

MORO

Pita gyros, efcharistó.

Kreikkalainen ruokakulttuuri on hivenen erilainen kuin Suomessa. Kaupasta löytyy pääasiassa samoja liha-, maito- ja kasvistuotteita kuin Suomesta, mutta hinnat eroaa eri tuotteiden välillä reilusti. Ulkona syöminen on joissain tapauksissa paljolti kannattavampi vaihtoehto.

Lihatuotteiden hinta on selkeästi kalliimpi täällä Suomeen verrattuna. Helposti tuotteisiin tulee vähintään 2€ päälle, mitä se maksaisi Suomessa. Minä ja Juuso syömme pääasiassa lihaa, joka on aiheuttanut välillä päänvaivaa ruokakustannuksia laskiessa. Maitotuotteetkin ovat lähes puolet kalliimpia. Kasvikset ovat aika edullisia ja niitä kannattaa ostaa katutoreilta; katutoreja järjestetään useamman kerran viikossa ympäri Ateenaa.

Kreikkalaiset juovat paljon viiniä. Viinin hinta on reilusti Suomen hintoja pienempi, useat viinipullot maksavat noin 2€. Kreikkalaisten juomakulttuuri poikkeaa kuitenkin radikaalisti suomalaisten alkoholikulttuurista; viiniä juodaan ruokailun yhteydessä muutaman lasin verran, eikä se ole täällä samanlaista humalahakuista juomista kuin Suomessa. Ylipäätään kaikki muutkin virvokkeet ja limpparit ovat vähintään puolet halvempia kuin Suomessa.

Kreikkalainen ravintolaperinne oli myös uusi kokemus itselleni. Kun seurueen kanssa mennään syömään ja istutaan pöytään, ruokaa tilataan montaa eri sorttia, jotta kaikki saisivat jokaisesta ruokalajista hieman täytettä omalle lautaselleen. Suomessa olen tottunut siihen, että valitsen vain listasta oman ateriani ja maksan sen itse. Ravintolahinnat vaihtelevat ympäri Ateenaa, alle 10€ aterioita on runsaasti tarjolla alueilla, joissa turistit eivät paljoa pyöri. Kreikassa ei tarvitse jättää tippiä ravintolasta lähdettäessä toisin kuin joissain eri etelä-euroopan maissa.

Kreikasta löytyy pikaravintoloita McDonald'sin tapaan, mutta erityinen suosikkini on jo löytynyt. Kun Suomessa on omat kebabravintolat, niin täällä kebab on korvattu pitaleivillä, joihin laitetaan väliin joko kanaa tai possua ja niiden päälle salaattia ja majoneesia. Ai että! Kyseessä ovat Pita gyrokset ja näiden aterioiden hinta on vaan n. 2€/kpl! Yksi kappale on jo melko täyttävä ateria itsessään.

Pita jiirosta.

Mennyt viikko oli aika perusarkea, ei kovin kummallisia tehtäviä kirkolla. Valmistauduimme musisoimaan ensi viikolle järjestämäämme suomalaiseen kahvi-iltaan (josta kerron lisää myöhemmin) ja viime sunnuntaina järjestettyyn suomenkieliseen messuun. Messusta saimme paljon positiivista palautetta ja useampi ihminen oli välittömästi kiinnostunut saapumaan kahvi-iltaan kuuntelemaan lisää meidän musisointia. Ensi viikolla sitten taas lisää kuulumisia!

Kyynelkaasua ja Molotovin koktaileja

Viime keskiviikkona koitti odottamani päivä. Ateenassa oli alkamassa suurin mellakka vähään aikaan, emmekä olleet menossa tuona päivänä kyseisestä syystä ollenkaan kirkolle; mellakan pääpaino sijoittui Syntagman aukiolle, josta kuljemme päivittäin ohi. Emme lähteneet paikanpäälle seuraamaan tilannetta, mutta pystyimme katsomaan meininkiä internetin välityksellä, kun eräs sivusto näytti tapahtumia livenä.

Aukio näytti olevan ihan kaaoksessa. Se oli täynnä ihmisiä ja poliisit yrittivät pitää jonkinlaista järjestystä alueella. Rakennuksia oli tulessa, poliiseja kohti heiteltiin polttopulloja (eli ns. Molotovin koktaileja) ja poliisit vastasivat mellakointiin kyynelkaasulla. Välillä oli sellainen kutina, että olisi tehnyt mieli käydä katsomassa paikanpäällä sitä meininkiä; ilman kaasunaamaria se olisi todennäköisesti ollut turha reissu, joten päätin jäädä kämpilleni seurailemaan. Mellakointi oli kuitenkin ohi jo iltaviiteen mennessä, joten aika helpolla koko kaupunki siitä loppujen lopuksi selvisi.

Viikko on mennyt muuten aika perinteisissä merkeissä; käymme viitenä päivänä viikossa kirkolla tekemässä jotain. Pääasiassa ollaan nyt kasailtu ja siirrelty hyllyjä alakerrasta yläkertaan ja toisinpäin. Suurempaa vastuuta meille on annettu ohjelmiin, jotka ovat järjestetty suomalaista siirtokuntaa varten. Lauantaisin kirkolla pyörii Suomi-koulu, jolloin vastaamme pitkälti kahvilan toiminnasta ja kohtaamme myös useita täällä asuvia suomalaisia. Kirkon arki painottuu kuitenkin muutamien ihmisten kohtaamiseen sekä taloustöihin, pullia emme ole kuitenkaan (ainakaan vielä) leiponeet, vaikka sitä olisi aika paljonkin tarjolla. Harjoitteluohjaajamme kanssa sovimme myös muutamasta erityispäivästä, jolloin me järjestämme itse ohjelmaa; niistä kerron ehkä myöhemmin enemmän.

                                Skandinaavinen merimieskirkko.

Ateenan katunäkymää.

Olen unohtanut aiemmin mainita tyystin, missä majoitumme. Majoitumme siis Ateenan Suomi-instituutin asuntolassa (oik. kuva), instituutti majoittaa opiskelijoita ja tutkijoita. Asuntolassamme on hieno kattoterassi, jossa parhaillaan kirjoitan tätä blogitekstiä. Kattoterasseja on ympäri Ateenaa ja täytyy myöntää, että nämä kyseiset kattoterassit ovat hienoimpia kokemuksiani Ateenassa. Katolta on kiva katsella hienoja vuorimaisemia sekä muuta kaupunkia, joka loistaa varsinkin yöllä todella upeasti.

Seuraavassa tekstissä aion ilmaista kantani kreikkalaiseen ruokaan ja ruokakulttuuriin. Siunattua viikon jatkoa kaikille lukijoille!